Traumasensitiivisestä joogasta puhutaan yhä enemmän. Nimi voi antaa vaikutelman uudesta joogamuodosta, mutta kyse ei ole ensisijaisesti uusista asanoista. Suurempi muutos tapahtuu siinä, miten joogaa ohjataan ja millainen suhde harjoittajalla on omaan kehoonsa ja valintoihinsa.
Traumasensitiivisessä lähestymistavassa harjoittajaa ei nähdä vain opettajan ohjeita seuraavana oppilaana. Hänellä on mahdollisuus valita, muuttaa asentoa, levätä tai jättää jokin harjoitus kokonaan tekemättä.
Ajatus voi kuulostaa yksinkertaiselta. Se nostaa kuitenkin esiin kiinnostavan kysymyksen koko nykyjoogasta: kuinka paljon valtaa joogaopettajalla pitäisi olla harjoittajan kehosta?
Ja mitä tapahtuu joogalle, kun täydellisen asanan sijaan tärkeäksi nousee ihmisen oma kokemus?
Mitä traumasensitiivinen jooga on?
Traumasensitiivinen jooga ei tarkoita yhtä tiettyä asanasarjaa tai joogakoulukuntaa. Sillä tarkoitetaan lähestymistapaa, jossa joogan ohjaamisessa huomioidaan se, että ihmisillä voi olla hyvin erilaisia kokemuksia omasta kehostaan, kosketuksesta, kontrollista ja turvallisuuden tunteesta.
Harjoituksessa korostuvat usein valinnanmahdollisuus, ennakoitavuus, omat rajat ja kehon sisäisten tuntemusten havainnointi.
Opettaja voi esimerkiksi tarjota useita vaihtoehtoja sen sijaan, että yksi asento esitettäisiin ainoana oikeana tapana harjoitella. Myös kosketukseen ja fyysisiin avustuksiin suhtaudutaan erityisen tietoisesti.
Traumasensitiivisyys ei ole uusi asana. Se muuttaa ennen kaikkea tapaa, jolla harjoitusta ohjataan ja harjoittajalle annetaan tilaa tehdä omia valintoja.
Entä jos opettajan ohje ei olekaan käsky?
Moni on tottunut joogatunnilla hyvin suoraan ohjaukseen: nosta kädet, suorista jalka, sulje silmät, pysy asennossa.
Traumasensitiivisessä ohjauksessa sama asia voidaan ilmaista enemmän mahdollisuutena kuin käskynä.
Harjoittaja voi esimerkiksi kokeilla liikettä ja huomata itse, sopiiko se hänen keholleen juuri sillä hetkellä.
Kyse ei ole siitä, ettei opettaja enää opettaisi. Opettajan tehtävä on edelleen rakentaa harjoitus, tarjota vaihtoehtoja ja auttaa harjoittelijaa liikkumaan tarkoituksenmukaisesti.
Ero on siinä, että viimeinen päätös omasta kehosta jää harjoittajalle.
Kosketuksen ei pitäisi olla itsestäänselvyys
Fyysiset avustukset ovat pitkään kuuluneet monien joogatyylien opetuskulttuuriin. Opettaja on saattanut korjata asentoa käsillään tai auttaa harjoittajaa syvemmälle asanaan.
Traumasensitiivinen näkökulma on tuonut tähän tärkeän kysymyksen: onko harjoittaja antanut kosketukseen suostumuksensa?
Sama periaate on hyödyllinen paljon traumatyöskentelyä laajemminkin. Ihminen voi olla haluamatta kosketusta monesta syystä, eikä hänen tarvitse perustella sitä.
Suostumus ei ole vain traumasensitiivisen joogan kysymys. Se on hyvä periaate kaikessa kehollisessa ohjaamisessa.
Huomio siirtyy asanan muodosta kehon kokemukseen
Joogatunnilla voidaan helposti keskittyä siihen, näyttääkö asento oikealta. Onko jalka oikeassa kulmassa? Ovatko kädet suorassa? Onko asana samanlainen kuin opettajalla?
Traumasensitiivinen harjoittelu painottaa enemmän sitä, mitä harjoittaja itse huomaa.
Miltä asento tuntuu? Haluanko pysyä tässä vai vaihtaa asentoa? Tuntuuko hengittäminen luontevalta? Haluanko pitää silmät auki?
Tämä ei tarkoita, että anatomialla tai turvallisella liikkeellä ei olisi merkitystä. Se tarkoittaa, ettei asanan ulkoinen muoto ole harjoituksen ainoa mittari.
Kehon kuunteleminen ei ole joogalle vieras ajatus
Traumasensitiivinen lähestymistapa perustuu moderniin ymmärrykseen traumasta, turvallisuudesta ja ihmisen toimijuudesta. Sitä ei pidä yrittää selittää kokonaan vanhan joogafilosofian kautta.
Silti siinä on elementtejä, jotka voivat tuntua joogaa pitkään harjoittaneelle tutuilta.
Joogaharjoituksen ei tarvitse olla pelkkää ulkoisen asennon suorittamista. Hengityksen havainnointi, huomion suuntaaminen ja oman kehon kokemuksen tarkasteleminen voivat kaikki olla osa hathajoogaa.
Traumasensitiivisyys tuo tähän modernin ja tärkeän lisän: harjoittajan valinnan, rajojen ja suostumuksen tietoisen huomioimisen.
Hathajoogan laajemmasta taustasta voit lukea artikkelista Joogatyylit ja miksi hatha jooga on kaiken pohjalla .
Pitäisikö kaiken joogan olla hieman traumasensitiivisempää?
Traumasensitiivisen joogan periaatteissa on paljon sellaista, josta voi olla hyötyä myös tavallisella joogatunnilla.
Opettaja tarjoaa
Ohjeita, vaihtoehtoja, rakennetta ja osaamistaan. Harjoittajan ei tarvitse keksiä kaikkea itse.
Harjoittaja valitsee
Mikä vaihtoehto sopii hänen keholleen, haluaako hän levätä ja mihin omat rajat sillä hetkellä asettuvat.
Tämä ei tarkoita, että jokainen joogatunti pitäisi nimetä traumasensitiiviseksi joogaksi. Termin käyttäminen voi edellyttää opettajalta erityistä ymmärrystä traumasta ja siitä, miten se voi vaikuttaa keholliseen harjoitteluun.
Mutta valinnanvapaus, suostumus ja ihmisen omien rajojen kunnioittaminen ovat periaatteita, jotka voivat tehdä joogaopetuksesta parempaa aivan yleisestikin.
Traumasensitiivinen jooga ei ole automaattisesti traumaterapiaa
Trauma-sanan käyttäminen voi helposti antaa vaikutelman, että joogaharjoituksella hoidettaisiin traumaa.
Traumasensitiivinen lähestymistapa ja varsinainen traumaterapia eivät kuitenkaan ole sama asia.
On myös olemassa erityisiä, strukturoituja traumaan suunnattuja joogamenetelmiä ja koulutuksia. Niitä ei pidä sekoittaa siihen, että tavallinen joogaopettaja käyttää opetuksessaan traumatietoisia tai traumasensitiivisiä periaatteita.
Jooga voi olla ihmiselle merkityksellinen kehollinen harjoitus, mutta vakavien traumaoireiden hoito kuuluu asianmukaisesti koulutetuille terveydenhuollon ja mielenterveyden ammattilaisille.
Traumasensitiivinen jooga ei tarkoita lupausta trauman parantamisesta. Olennaista on tapa, jolla harjoitustila, ohjaus, valinnanvapaus ja rajat huomioidaan.
Traumasensitiivisyys haastaa myös vanhoja joogakulttuurin tapoja
Kaikkea uutta joogassa ei tarvitse palauttaa vanhoihin joogateksteihin.
Traumasensitiivisen ajattelun arvo on juuri siinä, että se tuo joogaopetukseen modernia ymmärrystä vallasta, suostumuksesta, turvallisuudesta ja traumasta.
Se voi saada opettajan kysymään, miksi oppilaan pitäisi aina totella ohjetta, miksi asentoa pitäisi korjata koskettamalla tai miksi epämukavuuden läpi pitäisi automaattisesti jatkaa.
Samalla se voi palauttaa harjoittajan huomion tärkeään asiaan: joogaa tehdään omassa kehossa, ei opettajan kehossa.
Traumasensitiivinen ja somaattinen jooga kohtaavat yhdessä asiassa
Traumasensitiivisessä joogassa huomio suuntautuu usein siihen, mitä ihminen huomaa omassa kehossaan tässä hetkessä.
Tämä tuo harjoituksen lähelle myös somaattisesta joogasta tuttua ajatusta kehon sisäisestä kokemuksesta.
Käsitteet eivät silti tarkoita samaa asiaa. Somaattinen harjoittelu ja traumasensitiivinen lähestymistapa tulevat erilaisista taustoista ja painottavat eri asioita.
Jos tämä näkökulma kiinnostaa, lue myös Somaattinen jooga – uusi trendi vai jotain, mitä joogassa on tehty aina? .
Ehkä suurin muutos tapahtuu opettajan ja harjoittajan suhteessa
Traumasensitiivinen jooga ei tarvitse kokonaan uusia asanoita ollakseen merkittävä uusi näkökulma joogaan.
Sen vaikutus näkyy siinä, miten harjoituksesta puhutaan, miten vaihtoehtoja tarjotaan, miten kosketukseen suhtaudutaan ja kuinka paljon tilaa harjoittajalle annetaan kuunnella omaa kehoaan.
Samalla se muistuttaa jostakin, joka voi olla arvokasta missä tahansa joogaharjoituksessa: opettajan tehtävä ei ole ottaa harjoittajan kehoa hallintaansa.
Opettaja voi tarjota harjoituksen. Harjoittaja kokee sen omassa kehossaan.
Traumasensitiivinen jooga – usein kysytyt kysymykset
Mitä traumasensitiivinen jooga tarkoittaa?
Traumasensitiivisessä joogassa huomioidaan erityisesti harjoittajan valinnanvapaus, rajat, suostumus ja oma kehollinen kokemus. Se ei tarkoita yhtä tiettyä asanasarjaa.
Onko traumatietoinen jooga sama asia?
Termejä traumatietoinen ja traumasensitiivinen jooga käytetään osittain rinnakkain. Englanniksi käytetään esimerkiksi termejä trauma-informed yoga ja trauma-sensitive yoga. Eri menetelmillä ja koulutuksilla voi kuitenkin olla tarkempia omia määritelmiään.
Onko traumasensitiivinen jooga traumaterapiaa?
Ei automaattisesti. Traumasensitiivisiä periaatteita voidaan käyttää joogaopetuksessa ilman, että kyseessä on terapia. On myös olemassa erikseen koulutettuja ja strukturoituja terapeuttisia menetelmiä, jotka tulee erottaa tavallisesta joogaopetuksesta.
Saako traumasensitiivisessä joogassa koskettaa oppilasta?
Keskeistä on suostumus ja harjoittajan rajojen kunnioittaminen. Käytännöt vaihtelevat menetelmittäin, ja joissakin lähestymistavoissa fyysisiä avustuksia vältetään kokonaan.
Onko traumasensitiivinen jooga vain trauman kokeneille?
Sen periaatteista, kuten vaihtoehtojen tarjoamisesta, suostumuksesta ja omien rajojen kunnioittamisesta, voi olla hyötyä monenlaisille harjoittajille. Varsinaiset traumaan suunnatut menetelmät ovat eri asia.
Voiko hathajoogaa opettaa traumasensitiivisesti?
Kyllä. Traumasensitiivisyys voidaan nähdä opetustapana eikä erillisenä asanatyylinä. Hathajoogaharjoituksessa voidaan esimerkiksi tarjota vaihtoehtoja ja kunnioittaa harjoittajan omaa päätösvaltaa.
Minna | Wisdomyoga
Olen Wisdomyogan perustaja ja joogaopettaja. Kirjoitan joogasta, hengityksestä, palautumisesta ja kehon kuuntelemisesta sekä siitä, miten joogan perinteiset harjoitukset kohtaavat nykyajan hyvinvointikeskustelun.