Vagushermosta on tullut hyvinvointimaailman uusi suosikki. Sosiaalisessa mediassa sitä aktivoidaan, stimuloidaan ja jopa “resetoidaan” hengityksellä, kylmällä vedellä, hyräilyllä ja joogalla. Mutta mitä vagushermossa oikeastaan tapahtuu, kun astumme joogamatolle?
Vagushermo ei ole hyvinvointitrendi vaan todellinen hermo ja tärkeä osa autonomisen hermoston toimintaa. Sen ympärille rakentunut hyvinvointikieli on sen sijaan paljon uudempi ilmiö.
Myös jooga on päätynyt tähän keskusteluun. Verkossa puhutaan Vagus Nerve Yogasta ja harjoituksista, joiden luvataan aktivoivan vagushermoa.
Joogan ja autonomisen hermoston välillä on kiinnostava yhteys. Silti väite “tämä asana aktivoi vagushermosi” on paljon yksinkertaisempi kuin ihmiskehon fysiologia.
Katsotaan siis, mikä vagushermo on, mitä tutkimus kertoo hengityksestä ja autonomisesta säätelystä ja tarvitseeko joogaharjoitusta lopulta selittää vagushermon kautta.
Mikä vagushermo on?
Vagushermo eli kiertäjähermo on kymmenes aivohermo. Se kulkee aivorungosta kaulan kautta rintakehän ja vatsaontelon alueelle ja muodostaa laajan yhteyden aivojen ja sisäelinten välille.
Vagushermo sisältää sekä aivoista kehoon että kehosta aivoihin kulkevia hermosäikeitä. Se osallistuu monien tahdosta riippumattomien toimintojen säätelyyn.
Se liittyy erityisesti parasympaattiseen hermostoon, joka on yksi autonomisen hermoston keskeisistä osista.
Vagushermo ei ole kehon erillinen “rauhoittumisnappi”. Se on osa laajaa hermoston säätelyjärjestelmää, joka toimii jatkuvasti yhdessä muun elimistön kanssa.
Miten vagushermosta tuli hyvinvointitrendi?
Vagushermo on tunnettu anatomiassa pitkään. Uutta on se, kuinka näkyväksi se on tullut tavallisessa hyvinvointipuheessa.
Stressistä, palautumisesta ja autonomisesta hermostosta puhutaan nyt paljon enemmän kuin aikaisemmin. Samalla vagushermosta on tullut helppo tapa selittää hyvin erilaisia kehollisia kokemuksia.
Rauhallinen hengitys? Vagushermo. Hyräily? Vagushermo. Kylmä suihku? Vagushermo. Jooga? Jälleen vagushermo.
Ongelma syntyy silloin, kun monimutkaisesta fysiologiasta tehdään yksi yksinkertainen syy-seurausketju.
Voiko vagushermon todella “aktivoida”?
Ilmaus on hieman hankala, koska vagushermo ei normaalisti odota passiivisena sitä, että teemme oikean harjoituksen ja käynnistämme sen.
Autonomisen hermoston toiminta muuttuu jatkuvasti esimerkiksi hengityksen, liikkeen, asennon, ympäristön ja elimistön tarpeiden mukana.
Tutkimuksessa voidaan mitata esimerkiksi sydämen autonomiseen säätelyyn liittyviä muutoksia ja vagaalisesti välittyvää sykevaihtelua. Se on huomattavasti täsmällisempi asia kuin yleinen väite koko vagushermon “aktivoinnista”.
Vielä ongelmallisempi ilmaus on vagushermon tai hermoston “resetointi”. Ihmisen autonominen hermosto ei ole tietokone, joka palautetaan yhdellä harjoituksella tehdasasetuksiin.
Joogasta voidaan puhua ilman resetointilupauksia. Harjoitus voi vaikuttaa hengitykseen, liikkeeseen, tarkkaavaisuuteen ja autonomiseen säätelyyn ilman, että väitämme sen käynnistävän jonkin yksittäisen hermon uudelleen.
Mitä hengityksellä on tekemistä vagushermon kanssa?
Hengitys on yksi kiinnostavimmista kohdista joogan ja autonomisen hermoston välillä.
Hengitys vaikuttaa luonnostaan sydämen rytmiin. Sydämen syke tyypillisesti muuttuu sisään- ja uloshengityksen mukana ilmiössä, jota kutsutaan respiratoriseksi sinusarytmiaksi.
Hidasta hengitystä koskevissa tutkimuksissa on havaittu muutoksia sydämen sykevaihtelussa ja parasympaattiseen säätelyyn liittyvissä mittareissa.
Tämä tekee hengityksestä paljon kiinnostavamman tutkimuskohteen kuin ajatuksesta, että jokin yksittäinen jooga-asento painaisi kehon “vagusnappia”.
Joogassa hengityksen tietoinen harjoittaminen ei kuitenkaan syntynyt vagushermotrendin mukana. Pranayama on kuulunut joogaperinteeseen kauan ennen nykyistä autonomisen hermoston sanastoa.
Tästä voit lukea lisää artikkelista Breathwork – uusi hengitystrendi vai pranayamaa uudella nimellä? .
Vaikuttaako jooga autonomiseen hermostoon?
Joogan ja autonomisen hermoston yhteyttä on tutkittu, mutta kokonaisuus ei ole niin yksinkertainen kuin hyvinvointimarkkinointi joskus antaa ymmärtää.
Joogaharjoitus voi sisältää liikettä, paikallaan oloa, hengitystä, keskittymistä ja rentoutumista. Jo nämä voivat vaikuttaa elimistöön eri tavoin.
Lisäksi joogaharjoitukset eroavat toisistaan huomattavasti. Rauhallinen restoratiivinen harjoitus ei ole fysiologisesti sama asia kuin voimakas ja dynaaminen asanaharjoitus.
Tutkimuksissa on havaittu mahdollisia vaikutuksia autonomisen hermoston säätelyyn, mutta tutkimusten menetelmät ja joogaharjoitukset vaihtelevat paljon. Siksi ei ole perusteltua päätellä, että kaikki jooga yksinkertaisesti “lisää vagushermon toimintaa”.
Tämä on sama periaate, jota käsittelen tarkemmin artikkelissa Nervous System Yoga – mitä uusi joogatrendi oikeastaan tarkoittaa? .
Onko olemassa jooga-asentoja, jotka aktivoivat vagushermoa?
Verkossa näkee listoja “vagushermoa aktivoivista” asanoista. Niissä esiintyvät usein esimerkiksi lapsen lepoasento, eteentaivutukset ja erilaiset palauttavat asennot.
Tällainen lista kuulostaa selkeältä, mutta se voi antaa liian mekaanisen kuvan siitä, mitä kehossa tapahtuu.
Rauhallinen asento voi tuntua ihmisestä levolliselta. Siihen voidaan yhdistää hidas hengitys, pitkä uloshengitys ja vähäinen fyysinen ponnistus. Koko harjoitustilanne voi siten olla hyvin erilainen kuin aktiivisessa asanassa.
Tästä ei kuitenkaan seuraa, että juuri asennon muoto itsessään olisi erityinen vagushermon aktivointitekniikka.
Mitä voimme sanoa?
Hengitys, kehon asento, liike ja lepo liittyvät autonomisen hermoston toimintaan, ja erityisesti hidasta hengitystä on tutkittu tästä näkökulmasta.
Mitä emme tarvitse?
Väitettä, että tietty asana painaa vagushermon päälle tai “resetoi” hermoston.
Pranayama ei tarvitse vagushermoa ollakseen tärkeä
Moderni fysiologia auttaa ymmärtämään joitakin hengityksen aikana tapahtuvia ilmiöitä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että pranayama pitäisi selittää kokonaan vagushermon kautta.
Joogaperinteessä pranayaman lähtökohta on erilainen. Se liittyy pranan käsitteeseen ja laajempaan joogapolkuun, ei moderniin autonomisen hermoston anatomiaan.
Näitä kahta kieltä voi tarkastella rinnakkain, mutta niitä ei kannata tehdä samoiksi.
Entä ida, pingala ja autonominen hermosto?
Joogaperinteessä ihmiskehoa ja sen toimintaa on kuvattu myös nadien eli hienovaraisen kehon energiakanavien kautta. Tunnetuimpia niistä ovat ida, pingala ja sushumna.
Idaan liitetään perinteisesti kuun, viileyden, levon ja sisäänpäin suuntautumisen ominaisuuksia, kun taas pingalaan liitetään aurinko, lämpö, aktiivisuus ja ulospäin suuntautuminen.
Joissakin joogaperinteissä ja modernissa joogaopetuksessa idaa rinnastetaan parasympaattiseen ja pingalaa sympaattiseen hermostoon. Rinnastus on kiinnostava, sillä myös autonomisessa hermostossa voidaan tarkastella elimistön aktivoitumiseen ja palautumiseen liittyviä toimintoja.
Myös vasemman ja oikean sieraimen kautta tehtävien hengitysharjoitusten yhteyttä autonomisen hermoston toimintaan on tutkittu. Tulokset ovat kiinnostavia, mutta niitä ei vielä voida pitää yksinkertaisena todisteena siitä, että ida ja pingala olisivat anatomisesti sama asia kuin parasympaattinen ja sympaattinen hermosto.
Tässä on hyödyllistä erottaa toisistaan kaksi asiaa. Joogaperinteessä ida ja pingala voidaan nähdä toisiaan tasapainottavina toiminnallisina periaatteina ja niitä voidaan rinnastaa autonomisen hermoston toimintaan. Modernissa anatomiassa sympaattinen ja parasympaattinen hermosto puolestaan ovat fysiologisesti määriteltyjä hermoston osia.
Näiden kahden näkökulman ei tarvitse sulkea toisiaan pois. Ne ovat eri aikakausina ja erilaisista lähtökohdista syntyneitä tapoja kuvata ihmisen toimintaa, ja niiden välillä voidaan tarkastella kiinnostavia toiminnallisia yhtäläisyyksiä.
Vagushermo liittyy tähän keskusteluun erityisesti siksi, että se on tärkeä osa parasympaattista hermostoa. Sitäkään ei kuitenkaan tarvitse nimetä moderniksi vastineeksi yhdelle yksittäiselle nadille. Kiinnostavampaa on tarkastella sitä, miten joogan hengitysharjoitukset, ida ja pingala sekä autonomisen hermoston säätely voivat avata erilaisia näkökulmia samaan harjoituksen kokemukseen.
Tarvitsemmeko Vagus Nerve Yogaa?
Vagushermo voi olla ihmiselle kiinnostava sisäänkäynti joogaan. Jos hermoston toiminta herättää uteliaisuutta, joogan hengitys- ja kehoharjoitukset voivat avautua aivan uudesta näkökulmasta.
Siksi nimi Vagus Nerve Yoga ei itsessään ole ongelma. Se kertoo siitä, mikä harjoituksessa juuri nyt kiinnostaa.
Mutta joogan ei tarvitse muuttua vagushermon harjoitusohjelmaksi.
Hathajoogassa on jo pitkään yhdistetty kehoa, hengitystä, tarkkaavaisuutta ja hiljentymistä. Moderni fysiologia voi auttaa meitä ymmärtämään joitakin näiden harjoitusten yhteydessä tapahtuvia asioita tarkemmin.
Se voi syventää harjoitusta ilman, että joogan historia kirjoitetaan uudelleen neurotieteen kielellä.
Jos haluat tutustua hathajoogan laajempaan kokonaisuuteen, lue myös Joogatyylit ja miksi hatha jooga on kaiken pohjalla .
Jooga on enemmän kuin vagushermon aktivointia
Vagushermo on kiinnostava osa ihmiskehoa, ja autonomisen hermoston tutkimus voi auttaa ymmärtämään paremmin myös hengityksen ja kehollisten harjoitusten fysiologiaa.
Silti meidän ei tarvitse nimetä jokaista rauhallista hengitystä vagushermoharjoitukseksi.
Jooga on paljon laajempi harjoitusperinne. Siihen kuuluu kehon lisäksi hengitys, keskittyminen, filosofia ja vähitellen syvenevä oman kokemuksen havainnointi.
Ehkä vagushermotrendin kiinnostavin anti joogalle ei olekaan uusi joogamuoto. Se voi saada meidät kiinnostumaan uudelleen asiasta, joka joogassa on ollut tärkeä pitkään: hengityksen, kehon ja mielen välisestä yhteydestä.
Vagushermo ja jooga – usein kysytyt kysymykset
Mikä vagushermo on?
Vagushermo eli kiertäjähermo on kymmenes aivohermo ja tärkeä osa parasympaattista hermostoa. Se kulkee aivorungosta eri puolille kehoa ja osallistuu useiden tahdosta riippumattomien toimintojen säätelyyn.
Voiko joogalla aktivoida vagushermoa?
Joogan aikana esimerkiksi hengitys, liike ja lepo voivat liittyä autonomisen hermoston toiminnan muutoksiin. Erityisesti hidasta hengitystä on tutkittu vagaalisen sydänsäätelyn yhteydessä. Silti väite, että jooga yksinkertaisesti “aktivoi vagushermon”, on liian yleistävä.
Mikä jooga-asento aktivoi vagushermoa?
Ei ole perusteltua nimetä yhtä asanaa vagushermon erityiseksi aktivointiasennoksi. Rauhallisen harjoituksen kokonaisuus, hengitys ja vähäinen fyysinen kuormitus voivat vaikuttaa harjoituksen kokemukseen ja autonomiseen säätelyyn.
Voiko vagushermon resetoida?
“Vagushermon resetointi” on hyvinvointikielessä käytetty ilmaus, ei täsmällinen kuvaus hermoston normaalista fysiologiasta. Autonominen hermosto säätelee toimintaansa jatkuvasti eikä tarvitse yksittäistä resetointiharjoitusta.
Vaikuttaako hidas hengitys vagushermoon?
Tutkimuksissa hitaan hengityksen on havaittu vaikuttavan sydämen sykevaihteluun ja vagaalisesti välittyvään sydämen autonomiseen säätelyyn. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaikki hengitysharjoitusten vaikutukset voitaisiin selittää vain vagushermolla.
Onko Vagus Nerve Yoga oma joogalaji?
Vagus Nerve Yoga ei ole samalla tavalla historiallisesti vakiintunut joogasuuntaus kuin esimerkiksi hathajooga. Nimeä käytetään nykyisin harjoituksista, joissa joogaa tarkastellaan erityisesti vagushermon ja autonomisen hermoston näkökulmasta.
Minna | Wisdomyoga
Olen Wisdomyogan perustaja ja joogaopettaja. Kirjoitan joogasta, hengityksestä, palautumisesta ja kehon kuuntelemisesta sekä siitä, miten joogan perinteiset harjoitukset kohtaavat nykyajan hyvinvointikeskustelun.