Joogaa voi nykyään harrastaa vuohien ja koiranpentujen seurassa, ilmassa roikkuen tai kuohuviinilasi kädessä. Joogasta on tullut osa hyvinvointitapahtumia, juhlia ja erilaisia elämyksiä. Uusia joogamuotoja syntyy jatkuvasti, ja mielikuvitus tuntuu olevan niiden ainoa raja.
On hienoa, jos uudenlainen liikuntamuoto innostaa ihmisiä liikkumaan, nauramaan ja viettämään aikaa yhdessä. Liikunnan ilo on arvokas asia, eikä jokaisen liikuntahetken tarvitse olla vakava tai tavoitteellinen.
Mutta joogan kohdalla herää kysymys, jota ei mielestäni pitäisi ohittaa.
Mitä tapahtuu, kun joogan asanat irrotetaan niiden alkuperäisestä tarkoituksesta?
Ja vielä tärkeämpää: mitä tällainen harjoittaminen tekee keholle, energiakeholle ja mielelle?
Näitä kysymyksiä ei voi tarkastella pelkästään fyysisen liikunnan näkökulmasta, sillä perinteisessä Hatha-joogassa asanat ovat osa huomattavasti syvempää harjoitusta.
Mitä skumppajooga, vuohijooga, pentujooga ja ilmajooga oikeastaan ovat, ja miten ne eroavat perinteisestä Hatha-joogasta?
Joogan tarkoitus ei ole vain liikuttaa kehoa
Nykyisessä joogakulttuurissa jooga mielletään usein venyttelyksi, kehonhuolloksi tai liikuntamuodoksi. Joogan fyysiset hyödyt ovatkin monelle ensimmäinen syy aloittaa harjoittaminen.
Joogaperinteessä harjoituksen päämäärä on kuitenkin syvempi.
Patanjalin joogasutrassa jooga määritellään seuraavasti:
Yogaś citta-vṛtti-nirodhaḥ.
Jooga on mielen liikkeiden hiljentämistä.
Tämä lyhyt määritelmä kertoo jotakin olennaista joogan suunnasta. Harjoituksessa ei pyritä jatkuvasti lisäämään uusia kokemuksia, ärsykkeitä ja virikkeitä, vaan vähitellen rauhoittamaan mieltä ja kehittämään kykyä suunnata huomio sisäänpäin.
Perinteisessä Hatha-joogassa fyysinen keho on tärkeä osa tätä prosessia, mutta ei harjoituksen ainoa kohde.
Asanoiden, pranayaman, mudrien ja muiden harjoitusten avulla valmistellaan kehoa ja mieltä syvempään joogiseen työskentelyyn.
Jos haluat tutustua tarkemmin joogan lähtökohtiin ja harjoituksen laajempaan merkitykseen, lue myös mitä jooga on.
Ja tässä tulemme asiaan, joka jää nykyisessä joogakeskustelussa usein lähes kokonaan huomiotta.
Hatha-jooga on myös tarkkaa energeettistä työskentelyä
Hatha-joogan asanat eivät ole vain erilaisia tapoja venyttää lihaksia tai vahvistaa kehoa.
Perinteisen Hatha-joogan opetuksessa työskennellään fyysisen kehon lisäksi hienovaraisemmalla tasolla, jota kutsutaan energiakehoksi.
Joogisessa kehokäsityksessä ihmisellä on useita olemisen tasoja. Pranamayakosha, energiakeho, liittyy pranaan eli elämänenergiaan ja sen virtaukseen.
Pranan kuvataan liikkuvan Nadien eli energiakanavien kautta. Hatha-joogan harjoituksilla pyritään vaikuttamaan tähän virtaukseen, poistamaan sen esteitä ja edistämään energeettistä tasapainoa.
Asanalla, hengityksellä ja keskittymisellä on tässä kokonaisuudessa oma tehtävänsä. Erityisesti hengityksen roolia voit tarkastella syvemmin artikkelissa Hengitys joogassa.
Siksi ei ole yhdentekevää, miten harjoitus toteutetaan.
Joogaperinteen näkökulmasta Asanoiden oikeanlainen harjoittaminen ei tarkoita ainoastaan sitä, että keho asetetaan ulkoisesti oikeaan asentoon. Myös hengityksen, huomion, harjoituksen rytmin ja harjoittajan sisäisen tilan merkitys korostuu.
Hatha-joogassa emme siis vain tee jotakin keholla. Pyrimme myös vaikuttamaan siihen, mitä kehossa ja sen hienovaraisemmilla tasoilla tapahtuu.
Tätä ulottuvuutta ei välttämättä tunneta lainkaan, jos jooga ymmärretään vain fyysisten asentojen sarjaksi.
Hatha-joogan asemasta muiden joogatyylien perustana voit lukea lisää artikkelista Joogatyylit ja miksi Hatha-jooga on kaiken pohjalla.
Mitä tapahtuu, jos asanat irrotetaan niiden energeettisestä tarkoituksesta?
Tämä on mielestäni yksi nykyjoogan tärkeimmistä kysymyksistä.
Jos asanoita tehdään ilman ymmärrystä niiden perinteisestä tarkoituksesta, fyysinen harjoitus voi edelleen olla hyödyllinen. Se voi kehittää voimaa, liikkuvuutta ja kehonhallintaa sekä tuottaa iloa.
Mutta onko kyse enää samasta harjoituksesta?
Perinteisessä Hatha-joogassa harjoitusten katsotaan vaikuttavan Pranan virtaukseen. Harjoituksen oikealla toteutuksella ja asteittaisella etenemisellä on siksi merkitystä.
Joogisessa opetuksessa myös väärin toteutetun harjoituksen ajatellaan voivan aiheuttaa epätasapainoa sen sijaan, että se tukisi tasapainottumista. Erityisesti voimakkaiden pranayama- ja muiden energiaharjoitusten kohdalla tätä pidetään tärkeänä.
Energiakehon käsitteet kuuluvat joogaperinteen omaan tapaan ymmärtää ihmistä. Niitä ei voi suoraan rinnastaa nykyisen anatomian tai fysiologian käsitteisiin. Se ei kuitenkaan tee niistä merkityksettömiä joogaharjoituksen sisäisen logiikan kannalta.
Jos harjoituksen lähtökohtana on energiakehon tasapainottaminen, olisi tärkeää myös ymmärtää, millaisilla periaatteilla sitä perinteisesti harjoitetaan.
Samalla voidaan kysyä, millaisia vaikutuksia harjoituksella on mieleen.
Tukeeko harjoitus keskittymistä ja sisäistä rauhaa? Vai pitääkö se mielen jatkuvasti kiinnittyneenä ulkoisiin tapahtumiin?
Nämä kysymykset ovat erityisen kiinnostavia, kun tarkastelemme nykyisiä elämyksellisiä joogamuotoja.
Skumppajooga: sopiiko alkoholi joogaharjoitukseen?
Skumppajoogassa jooga yhdistetään kuohuviiniin ja usein myös sosiaaliseen tapahtumaan. Tällainen tilaisuus voi olla hauska tapa viettää aikaa ystävien kanssa.
Mutta joogafilosofian näkökulmasta alkoholin yhdistäminen harjoitukseen on ristiriitainen ajatus.
Joogaperinteessä puhutaan kolmesta gunasta: sattvasta, rajaksesta ja tamaksesta.
Sattva liittyy kirkkauteen, tasapainoon ja selkeyteen. Rajas kuvaa aktiivisuutta, levottomuutta ja liikettä. Tamas puolestaan yhdistetään raskauteen, hitauteen ja tietoisuuden sumentumiseen.
Monissa joogisissa elämäntapa- ja ruokavaliotulkinnoissa alkoholia pidetään tamasisena, sillä se voi heikentää tietoisuuden kirkkautta.
Joogaharjoituksessa pyritään päinvastaiseen suuntaan.
Tavoitteena on kehittää läsnäoloa, tietoisuutta ja kykyä havaita oman kehon sekä mielen hienovaraisia muutoksia.
Alkoholi puolestaan vaikuttaa keskushermostoon, tarkkaavaisuuteen, arviointikykyyn ja kehonhallintaan. Sen nauttiminen ennen fyysistä harjoitusta tai sen aikana voi myös lisätä tapaturmariskiä.
Jos joogan tarkoituksena on kirkastaa tietoisuutta, miksi yhdistäisimme harjoitukseen jotakin, joka voi sumentaa sitä?
Tässä ei ole kyse siitä, etteikö ystävien kanssa voisi nauttia kuohuviiniä. Kyse on siitä, miksi alkoholi pitäisi tuoda osaksi joogaharjoitusta.
Perinteisessä Hatha-joogassa myös ruokailuun, harjoituksen ajoitukseen ja valmistautumiseen kiinnitetään huomiota. Monissa opetussuunnissa harjoitukseen tullaan tyhjähköllä vatsalla ja raskasta ateriaa vältetään useita tunteja ennen harjoitusta. Juomista koskevat käytännöt vaihtelevat opetussuunnittain.
Näiden ohjeiden taustalla on ajatus siitä, että harjoitukselle luodaan mahdollisimman suotuisat olosuhteet.
Skumppajoogassa lähtökohta on aivan toinen.
Vuohijooga: mitä tapahtuu, kun huomio siirtyy jatkuvasti ulospäin?
Vuohijoogassa osallistujat tekevät jooga-asentoja vuohien liikkuessa ympärillä. Vuohet saattavat lähestyä osallistujia, kulkea joogamattojen yli tai kiivetä heidän päälleen.
Tilanne voi olla hauska ja yllättävä. Eläinten seura voi myös tuottaa iloa ja myönteisiä tunteita.
Mutta mitä tapahtuu joogaharjoituksen keskittymiselle?
Joogan kahdeksanosaisessa polussa puhutaan Pratyaharasta, aistien vetäytymisestä ulkoisista kohteista kohti sisäistä tietoisuutta.
Harjoituksessa opetellaan vähitellen suuntaamaan huomio pois jatkuvasta ulkoisten ärsykkeiden seuraamisesta.
Kun ympärillä liikkuu vuohia, huomio siirtyy helposti eläinten toimintaan, niiden ääniin ja odottamattomiin tilanteisiin.
Mieli pysyy aktiivisesti mukana ympäristön tapahtumissa.
Tällainen hetki voi olla mukava, mutta se ei välttämättä tue samaa sisäistä keskittymistä, jota perinteisessä joogaharjoituksessa tavoitellaan.
Hatha-joogan näkökulmasta kysymys ei koske vain mieltä. Kun asanoita harjoitetaan osana energeettistä työskentelyä, hengityksen ja huomion tietoisella suuntaamisella on merkitystä.
Jatkuvat keskeytykset voivat tehdä tällaisesta harjoittamisesta vaikeampaa.
Koirajooga ja pentujooga: iloa vai jatkuvia ärsykkeitä?
Koirajooga ja pentujooga perustuvat samankaltaiseen ajatukseen. Joogatunnilla on mukana koiria tai pentuja, joiden kanssa osallistujat voivat olla vuorovaikutuksessa.
Eläinten läsnäolo voi tuoda iloa, hellyyttä ja naurua. Monelle tällainen kokemus voi olla juuri sitä, mitä hän sillä hetkellä kaipaa.
Mutta jos tarkastelemme harjoitusta joogan alkuperäisten tavoitteiden kautta, herää sama kysymys kuin vuohijoogassa.
Harjoitammeko silloin mielen hiljentymistä vai annammeko mielelle lisää kiinnostavia kohteita?
Nykyelämässä olemme jatkuvasti erilaisten ärsykkeiden ympäröimiä. Puhelimet, viestit, aikataulut ja ympäristön tapahtumat pitävät huomiotamme liikkeessä.
Jooga tarjoaa mahdollisuuden harjoitella jotakin muuta.
Mahdollisuuden pysähtyä, kuunnella hengitystä ja tulla tietoiseksi siitä, mitä omassa kehossa ja mielessä tapahtuu.
Jos joogaharjoitukseen tuodaan jatkuvasti uusia virikkeitä, tämä mahdollisuus voi jäädä taka-alalle.
Eläinjoogassa on lisäksi tärkeää huomioida eläinten hyvinvointi. Eläimillä tulee olla mahdollisuus vetäytyä tilanteesta, eikä niiden hyvinvointi saa jäädä osallistujien elämyksen varjoon.
Ilmajooga: voiko uusi väline tukea perinteistä harjoitusta?
Ilmajooga eroaa skumppajoogasta ja eläinjoogasta siinä, että harjoitukseen lisätään ulkoisten virikkeiden sijaan fyysinen apuväline.
Ilmajoogassa käytetään katosta riippuvaa kangasta, joka voi kannatella kehoa, tukea asentoja ja mahdollistaa erilaisia liikkeitä.
Kankaan avulla voidaan harjoittaa liikkuvuutta, kehonhallintaa ja tasapainoa. Joillekin se voi myös helpottaa tiettyjen asentojen tekemistä.
Tämän vuoksi ilmajoogaa ei ole mielekästä arvioida aivan samoilla perusteilla kuin esimerkiksi skumppajoogaa.
Joogassa on käytetty erilaisia apuvälineitä myös muissa moderneissa harjoitusmenetelmissä.
Ratkaiseva kysymys on, miten välinettä käytetään.
Tukeeko se hengitystä, tietoista läsnäoloa ja harjoituksen tarkoitusta? Vai muuttuuko harjoitus ensisijaisesti akrobaattiseksi suoritukseksi, jossa huomio kohdistuu asentojen näyttävyyteen?
Perinteisen Hatha-joogan näkökulmasta on myös syytä muistaa, ettei uusi väline automaattisesti säilytä alkuperäisen asanan kaikkia harjoituksellisia ominaisuuksia.
Kun kehon asento, painovoiman vaikutus, lihastyö ja hengityksen olosuhteet muuttuvat, myös fyysinen harjoitus muuttuu. Sen energeettisiä vaikutuksia ei voi olettaa samoiksi vain siksi, että asennosta käytetään tuttua jooganimitystä.
Ilmajooga voi siis olla mielekäs liikuntamuoto ja joissakin toteutuksissa myös tukea joogista keskittymistä. Se ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita samaa asiaa kuin perinteinen Hatha-joogan asanaharjoitus.
Miksi harjoituksen olosuhteilla on Hatha-joogassa merkitystä?
Perinteisessä Hatha-joogassa harjoituksen ympäristöön ja valmistautumiseen on kiinnitetty huomiota jo pitkään.
Klassisissa Hatha-joogateksteissä käsitellään muun muassa sopivaa harjoituspaikkaa, ruokavaliota, kohtuullisuutta ja harjoituksen häiriöttömyyttä.
Näitä ei ole tarkoitettu vain ulkoisiksi säännöiksi.
Niiden taustalla on käsitys siitä, että keho, hengitys, mieli ja prana ovat yhteydessä toisiinsa.
Jos harjoittaja on juuri syönyt raskaan aterian, nauttinut alkoholia tai joutuu jatkuvasti reagoimaan ympäristön tapahtumiin, harjoituksen edellytykset voivat olla erilaiset kuin rauhallisessa ja tietoisesti valmistellussa harjoituksessa.
Hatha-joogassa pyritään vähitellen kehittämään herkkyyttä havaita myös hyvin hienovaraisia muutoksia.
Siksi hiljaisuus, keskittyminen ja harjoituksen tarkoituksenmukainen toteutus eivät ole merkityksettömiä yksityiskohtia.
Ne kuuluvat itse harjoitukseen.
Mitä tällainen harjoittaminen tekee keholle ja mielelle?
Tähän kysymykseen ei ole yhtä vastausta, sillä erilaiset joogamuodot, harjoitusten sisällöt ja osallistujien kokemukset vaihtelevat.
Fyysisesti elämyksellinen jooga voi tarjota liikettä, kehonhallintaa ja hyvää oloa. Yhteinen tekeminen ja nauru voivat myös kohentaa mielialaa.
Samalla on kuitenkin tärkeää erottaa nämä hyödyt joogaharjoituksen syvemmistä tavoitteista.
Fyysinen keho. Harjoituksen vaikutuksiin vaikuttavat liikkeiden toteutus, kuormitus, hengitys ja turvallisuus. Esimerkiksi alkoholi voi heikentää koordinaatiota, kun taas jatkuvat keskeytykset voivat vaikeuttaa tarkkaa kehonhallintaa.
Energiakeho. Hatha-joogan perinteisessä opetuksessa harjoituksen katsotaan vaikuttavan pranan virtaukseen. Siksi asanoiden, hengityksen, keskittymisen ja harjoituksen järjestyksen oikeanlaista toteuttamista pidetään tärkeänä. Perinteen mukaan epätarkoituksenmukainen harjoittaminen voi myös häiritä tavoiteltua energeettistä tasapainoa. Tätä ei kuitenkaan pidä tulkita niin, että esimerkiksi jokaisen vuohijoogatunnin voitaisiin osoittaa aiheuttavan energiakeholle haittaa.
Mieli. Harjoitus voi joko vahvistaa kykyä pysähtyä ja keskittyä tai pitää huomion jatkuvasti ulkoisissa tapahtumissa. Yksittäinen hauska tapahtuma ei tietenkään estä ketään harjoittamasta joogaa syvällisesti muualla, mutta se voi tavoitella aivan toisenlaista kokemusta.
Joogan näkökulmasta kysymys ei siis ole vain siitä, tuntuuko harjoitus mukavalta.
On myös tärkeää kysyä, mihin suuntaan harjoitus meitä vie.
Onko kaikki uusi jooga siis huono asia?
Ei.
Joogaperinne ei ole pysynyt muuttumattomana, eikä kaikkia uusia harjoitusmenetelmiä tarvitse torjua vain siksi, että ne ovat uusia.
Myös modernissa joogassa on kehitetty menetelmiä, jotka voivat auttaa ihmisiä lähestymään harjoitusta omista lähtökohdistaan.
Uutuus ei siis itsessään ole ongelma.
Olennaisempaa on, ymmärretäänkö, mitä ollaan tekemässä ja miksi.
Jos tapahtuman tarkoituksena on nauttia eläinten seurasta, viettää aikaa ystävien kanssa tai kokeilla uudenlaista liikuntaa, siinä ei ole mitään väärää.
Mutta tällaisen kokemuksen ei tarvitse olla sama asia kuin perinteinen Hatha-joogaharjoitus.
Joogan syvempien tavoitteiden tunteminen auttaa myös ymmärtämään, miksi harjoituksen toteutustavalla on merkitystä.
Erityisesti silloin, kun puhumme energiakehon tasapainottamisesta ja mielen hiljentämisestä, emme enää puhu pelkästään liikunnasta.
Jos haluat vertailla erilaisia harjoitusmuotoja ja niiden lähtökohtia, tutustu myös erilaisiin joogasuuntauksiin.
Entä faskiajooga, somaattinen jooga ja muut uudet joogatrendit?
Kaikki uudet joogamuodot eivät kuitenkaan perustu elämyksellisyyteen. Viime vuosina on yleistynyt myös harjoitusmuotoja, joissa korostetaan esimerkiksi faskioita, kehotietoisuutta, hengitystä tai hermoston säätelyä.
Näissäkin on kiinnostavaa pohtia, mikä on aidosti uutta ja mikä puolestaan kuuluu jo perinteisen joogan harjoitusmenetelmiin.
Olen käsitellyt näitä kysymyksiä tarkemmin artikkeleissa:
- Faskiajooga: tarvitseeko faskia oman joogamuodon?
- Somaattinen jooga: uusi trendi vai jotain, mitä joogassa on tehty aina?
- Breathwork: uusi hengitystrendi vai pranayamaa uudella nimellä?
- Nervous System Yoga: mitä uusi joogatrendi oikeastaan tarkoittaa?
Näitä harjoitusmuotoja ei tarvitse arvioida samoilla perusteilla kuin skumppajoogaa tai eläinjoogaa. Ne voivat tuoda harjoitteluun hyödyllisiä näkökulmia. Silti on hyvä tunnistaa, miten ne suhteutuvat joogan pitkään historiaan ja alkuperäisiin tavoitteisiin.
Ehkä jooga ei tarvitse lisää elämyksiä
Elämme ajassa, jossa lähes kaikesta pyritään tekemään entistä kiinnostavampaa, hauskempaa ja elämyksellisempää.
Myös jooga on saanut osansa tästä kehityksestä.
Mutta ehkä juuri tässä on jotakin, mitä meidän olisi hyvä pysähtyä pohtimaan.
Joogan ei tarvitse kilpailla ympäröivän maailman virikkeiden kanssa.
Sen ei tarvitse tarjota jatkuvasti uusia yllätyksiä tai viihdyttää harjoittajaa.
Perinteisessä joogassa on kyse myös kyvystä olla hiljaa, kohdata oma mieli ja oppia tunnistamaan niitä hienovaraisia tapahtumia, jotka jäävät helposti kiireen ja ulkoisten ärsykkeiden alle.
Hatha-joogassa tämä työskentely ulottuu fyysisestä kehosta hengitykseen, energiakehoon ja mieleen.
Kun harjoitamme joogaa tietoisesti ja kunnioitamme sen periaatteita, emme vain liikuttele kehoa erilaisiin asentoihin. Harjoitamme myös kykyä havaita, tasapainottaa ja vähitellen hiljentää.
Joogassa ei ole kyse vain siitä, mitä teemme kehollamme, vaan myös siitä, mitä harjoittaminen tekee meille.
Ja ehkä joogan suurin arvo nykyajassa on juuri siinä, ettei siihen tarvitse lisätä mitään.
Joskus tärkeintä on oppia vähentämään.
Onko sinulla kokemusta erilaisista joogamuodoista tai heräsikö aiheesta ajatuksia? Voit jakaa niitä kommenteissa.
Usein kysyttyä
Onko skumppajooga oikeaa joogaa?
Skumppajooga voi sisältää jooga-asentoja, mutta alkoholin yhdistäminen harjoitukseen on ristiriidassa monien perinteisen joogaharjoituksen tavoitteiden kanssa. Joogassa pyritään tietoisuuden kirkkauteen, keskittymiseen ja kehon sekä mielen tasapainoon.
Mitä eroa on vuohijoogalla ja perinteisellä Hatha-joogalla?
Vuohijooga on yleensä elämyksellinen liikuntatapahtuma, jossa eläimet ovat osa kokemusta. Perinteisessä Hatha-joogassa asanat ovat osa laajempaa harjoituskokonaisuutta, johon kuuluvat hengitys, keskittyminen ja energeettinen työskentely.
Voiko joogaa harjoittaa väärin?
Kyllä, harjoituksia voidaan toteuttaa fyysisesti epätarkoituksenmukaisesti tai turvallisuuden kannalta huonosti. Perinteisessä Hatha-joogassa puhutaan myös siitä, että väärin toteutetut harjoitukset voivat häiritä pranan tasapainoa. Erityisesti voimakkaat pranayama- ja energiaharjoitukset edellyttävät huolellista etenemistä.
Mitä energiakeho tarkoittaa joogassa?
Energiakeho eli pranamayakosha on joogaperinteessä kuvattu hienovarainen kehon taso, joka liittyy pranaan eli elämänenergiaan. Hatha-joogan harjoituksilla pyritään vaikuttamaan pranan virtaukseen ja edistämään energeettistä tasapainoa.
Onko ilmajooga perinteistä Hatha-joogaa?
Ilmajooga on moderni harjoitusmuoto, jossa käytetään kehoa kannattelevaa kangasta. Se voi sisältää joogasta tuttuja asentoja ja keskittymisen elementtejä, mutta sen harjoitusmenetelmät eivät ole sellaisinaan samoja kuin klassisessa Hatha-joogassa.
Minna | Wisdomyoga
Olen Wisdomyogan perustaja ja joogaopettaja. Kirjoitan joogasta, hengityksestä, palautumisesta ja kehon kuuntelemisesta sekä siitä, miten joogan perinteiset harjoitukset kohtaavat nykyajan hyvinvointikeskustelun.